Showing results by author "Sven Hassel" in Historical Fiction

Toinen maailmansota rangaistusjoukoissa. Korpraali Sven Hassel tuomitaan sotilaskarkuruudesta. Elämä rangaistuskeskitysleirillä on täynnä sadistista kärsimystä, mutta pahempaa on luvassa. Saksa on menettänyt niin paljon sotilaitaan, että kaikki kynnelle kykenevät on saatava aseisiin. Hitler armahtaa rikollisia, poliittisia vankeja ja sotilaskarkureita saadakseen tykinruokaa rintamalle. Hassel joutuu rangaistuspataljoonaan, jolle määrätään kaikista tappavimmat tehtävät.

Konekiväärien luodit viiltävät ilman halki ja värjäävät lumen punaiseksi. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat ovat keskellä talvisotaa. Talven kylmyys on julmempaa kuin mikään, mitä saksalaisjoukot ovat aiemmin kokeneet. Talvisodan taistelut ovat raakoja, ja rykmentti on jatkuvasti alakynnessä Neuvostojoukkojen sotakoneistoa vastaan. Mutta vetäytyminen ei ole vaihtoehto, vaan sotilaiden odotetaan antavan henkensä Führerin ja Kolmannen valtakunnan puolesta. Rintamakarkuruus merkitsee sotatuomioistuinta, jossa rangaistuksena on kidutus tai teloitus.

Pakkasta on 38 astetta, jäinen tuuli puhaltaa ja joka puolella makaa tuhansittain sotilaita kuoliaaksi jäätyneinä. Neuvostoliiton radion mukaan yksi saksalainen kuolee joka minuutti. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat ovat Stalingradissa. Siitä, minkä piti olla Hitlerin suuri voitonmarssi, on tullut valtava tappio Wehrmachtille. Sven ystävineen on onnistunut selviytymään sodan pahimmista taisteluista ja he tietävät, että sota on jo menetetty. Mutta rykmenttiä johtaa fanaattinen SS-kenraali, joka mieluummin kuolee taistelussa kuin myöntää Saksan tappion

Führerin käsky on yksiselitteinen: valloittakaa Moskova! Suunnitelma olisi onnistuessaan Saksan sotilaallisen voiman voitonjuhla, mutta marssi Moskovaan muuttuu kävelyksi halki helvetin. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat ovat selviytyneet sodan pahimmista taisteluista, mutta jo pelkkä matka kohti Moskovaa on viedä heiltä hengen. Sotilaat ovat huonosti varusteltuja ja nälkäkuoleman partaalla. He tietävät, että pelätty puna-armeija voi iskeä milloin tahansa, mutta kukaan ei ole osannut odottaa venäläisen talven tappavuutta.

Varsova on tallattava maan tasalle, vaikka se vaatisi joka ikisen Wehrmachtin miehen! Se on Himmlerin määräys. Varsovassa helvetti on irti. Saksalaisten joukot kohtaavat niin Puolan vastarintaliikkeen kuin Ison-Britannian ilmavoimat. Huhujen mukaan koko SS-Dirlewanger-divisioona teurastettiin yhdessä yössä. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat on määrätty tuhoamaan kaiken, mitä heidän tielleen osuu. Puolalaisten sissisotilaiden ja sadististen SS-joukkojen ristivedossa he etenevät kohti Varsovan helvetintulta.

27. panssarirykmentti on joutunut useampiin verisiin taisteluihin kuin kukaan Saksan armeijassa. Sven Hassel ja muut rangaistusrykmentin sotilaat eivät ole koskaan taistelleet Führerin puolesta vaan pitääkseen itsensä ja aseveljensä hengissä. Rykmenttiläiset tietävät, että Wehrmachtin päivät ovat luetut ja Saksan häviö on vääjäämätön. Yllättäen heille selviää salaisuus, joka muuttaa kaiken. Vastineeksi vapaudesta kiinniotettu venäläinen komissaari paljastaa piilottaneensa miljoonien arvosta kultaa neuvostoarmeijalta.

Sota itärintamalla kiihtyy ja muuttuu veriseksi asemasodaksi. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat löytävät itsensä keskeltä Balkanin verisiä taisteluita neuvostopartisaaneja vastaan. Juoksuhautoihin sataa palopommeja ja käsikranaatteja. Kukaan ei usko lähtevänsä rintamalta elävänä. Mitä kauemmin joukkojen lahtaus jatkuu, sitä äänekkäämmäksi kasvaa kritiikki Hitleriä ja Wehrmachtia kohtaan. Herran hylkäämät on yhdestoista osa sotakirjasarjaa, joka kertoo Sven Hasselin elämästä Saksan armeijan rangaistusjoukoissa.

Linnoitusta tuskin näkee lumituiskun läpi, mutta kukkulan huipulla se on – GPU:n vankila. Läpäisemättömän ja vihamielisen maaston ympäröimä sijainti on täydellinen neuvostolinnoitukselle. 27. panssarirykmentin käskyt ovat yksinkertaiset: Ei ole väliä, käyttävätkö sotilaat tykistöä, konekiväärejä vai paljaita käsiään, sotilaiden on vallattava vankila hinnalla millä hyvänsä. Sven Hassel ja muut rykmentin sotilaat ovat tottuneet mahdottomiin tehtäviin ja julmiin taisteluihin, mutta nyt edessä on jotain pahempaa kuin he ovat koskaan kokeneet.

Rintamajunat kiidättävät itään uusia kolonnia aseineen, ammuksineen ja sotilaineen. Vastakkaiseen suuntaan virtaa tuhoutunutta sotakalustoa ja lääkintäkuljetuksia, joiden kyydissä haavoittuneet sinnittelevät hädin tuskin elossa. 27. panssarirykmentin Sven, Pikkuveli ja Legioonalainen ovat haavoittuneet vakavasti ja matkaavat jäisessä tavaravaunussa länteen kohti Hampurin sairaalaa. Pommikoneet uhkaavat rykmenttiläisiä myös kotirintamalla.

Wir konnten die Ketten rasseln hören, die immer näher kamen. "Ein T-34. Sie müssen uns entdeckt haben", flüsterte das Brüderchen. "Bleibt liegen, bis er ganz nah ist, dann rennen wir!" Das widerliche Kettengerassel kam näher und näher. Ich konnte die gefährliche Angst an meinem Rücken hochsteigen fühlen, aber ich wusste, dass es der sichere Tod gewesen wäre, eine Sekunde zu früh loszurennen. Wie wir hochgekommen sind, weiß ich nicht. Ich weiß bloß, dass die Beine automatisch gingen. Der Kampfwagen wackelte über das Loch und zerschoss alles, was darin war. Dann brummte er weiter.

Soldaterna i det 27:e straffregementet befinner sig på den ryska fronten. Utrustade med pansarfordon ska de utföra den omöjliga uppgiften att upprätthålla den tyska offensiven mot den Röda armén. Egentligen borde Sven, Porta, Lillebror och de andra soldaterna i det 27:e regementet varit döda för länge sedan, men de kämpar varje dag för sin överlevnad, snarare än för att bringa ära till Tyskland. Sven Hassel-serien. ”Döden på larvfötter” är den andra delen i serien om Sven Hassel och de andra soldaterna i det 27:e straffregementet.

Het regiment rukt opnieuw op tegen het Rode Leger onder de nietsontziende aanvoering van hun krankzinnige legerleiding. De oorlog is zijn laatste fase ingegaan en de moraal in het Duitse leger is tot een dieptepunt gedaald. Maar voor het strafregiment van de hoofdpersonen is deserteren geen optie. Zij moeten doorvechten tot de laatste snik, aan het gevaarlijkste front van Europa.

Está congelando a -38oC. Stalingrado, inverno de 1942-1943. Um vento frio varre as planícies, jogando cristais de gelo em nossos rostos. Estamos marchando por milhares de corpos congelados. Os generais da SS estão marchando na frente do comboio, silenciosos e distanciados. Notamos que o general da SS está bravo há um tempo, um fanático que quer morrer em batalha, levando consigo tantos quanto possível.

Os soldados do 27o batalhão dos punidos batem em retirada. Bombas aliadas estão espalhadas por cidades alemãs e estão sujeitas a uma terrível remoção. Os tanques se arrastam pela estepe russa durante um inverno brutal, em uma marcha mortal que não parece ter fim. Milhares de refugiados inundam as estradas. Os jatos de guerra russos voam baixo, como açougueiros, transformando a massa de refugiados em gritos aterrorizados atravessando os céus.

O som horrível das esteiras do tanque se aproxima mais e mais. Conheço este medo que sobe pela minha espinha. Certamente morreremos se começarmos a correr cedo demais. Não sei como nos levantamos, as pernas simplesmente começaram a se mover automaticamente. O tanque se move sobre o buraco, esmagando tudo e continuando seu caminho.

Um comando especial do regimento de criminosos, vestindo uniformes russos, tomam quatro tanques russos T-34. Reconhecimento remoto atrás das linhas russas no Cáucaso. O ano é 1942. Por horas a fio, os tanques passam em direção ao leste. Grupos russos os desafiam diversas vezes. Seguimos os soldados em sua luta desesperada para encontrar o caminho de volta para as linhas alemãs. As distâncias são enormes, os amigos são poucos e a morte sempre os persegue.