Showing results by author "Sven Hassel" in Historical Fiction

1941. An der Ostfront treffen die deutschen Wehrmachtssoldaten auf russischen Wiederstand. Ängstlich, mit klopfendem Herzen und Furcht in den Augen bringen sich einige deutsche Panzersoldaten in Deckung und warten auf den Tod, während Kugeln durch die Luft jagen. Auch Porta hat zu kämpfen, doch er schafft es, seinen schweren Panzer zwischen den marschierenden Soldaten zu halten. Der Kurs Richtung Moskau steht. Doch werden er und seine Kameraden auch heil dort ankommen? Sven Hassel, alias Børge Willy Redsted Arbing (1917-2012), war ein dänischer Trivialautor.

Es geht das Gerücht um, dass wir nach Warschau sollen. Heide, wie immer bestens informiert, behauptet, dass dort die Hölle los ist. Es wird über einen deutschen Rückzug von der Ostfront geredet. Tausende von englischen Fallschirmjägern sind gelandet und polnische Soldaten kommen aus den Wäldern hervor. Aber die polnische Heimatarmee ist schon zum Tode verurteilt. Nicht nur von Reichsführer Himmler in Berlin, sondern auch von Marschall Stalin. Die polnischen Nationalisten betteln vergeblich um Hilfe von der Roten Armee. Es ist schon abgemacht, dass polnische Kommunisten die Regierung übernehmen werden.

"Es ist beißend kalt, 38 unter Null. Stalingrad im Winter 1942 -1943. Ein eisiger Wind fegt über die Ebenen und schleudert uns Eiskristalle an die Gesichter. Wir marschieren an Tausenden von steif gefrogenen Leichen vorbei. Vor der Kolonne marschiert still und verschlossen der SS-General. Er ist verrückt. Das ist uns jetzt klar." Sven Hassel wurde als gemeiner Soldat zu einem Strafbataillon in der deutschen Wehrmacht geschickt. Er erzählt mit einem nahen und brutalen Realismus von den Grausamkeiten des Krieges, den Verbrechen der Nazis und dem zynischen und groben Humor der Soldaten.

In Marsbataljon wordt een kleine groep soldaten op een gevaarlijke missie gestuurd. Aan de Russische zijde van het front moeten ze onopgemerkt uit zien te vinden waar de Russische troepen zich bevinden. Omdat het 27e pantserregiment uit strafsoldaten bestaat interesseert het de legerleiding geen klap wat voor ontberingen ze moeten doorstaan. De soldaten zijn volledig op zichzelf en hun overlevingsinstinct aangewezen.

Toinen maailmansota rangaistusjoukoissa. Korpraali Sven Hassel tuomitaan sotilaskarkuruudesta. Elämä rangaistuskeskitysleirillä on täynnä sadistista kärsimystä, mutta pahempaa on luvassa. Saksa on menettänyt niin paljon sotilaitaan, että kaikki kynnelle kykenevät on saatava aseisiin. Hitler armahtaa rikollisia, poliittisia vankeja ja sotilaskarkureita saadakseen tykinruokaa rintamalle. Hassel joutuu rangaistuspataljoonaan, jolle määrätään kaikista tappavimmat tehtävät.

Konekiväärien luodit viiltävät ilman halki ja värjäävät lumen punaiseksi. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat ovat keskellä talvisotaa. Talven kylmyys on julmempaa kuin mikään, mitä saksalaisjoukot ovat aiemmin kokeneet. Talvisodan taistelut ovat raakoja, ja rykmentti on jatkuvasti alakynnessä Neuvostojoukkojen sotakoneistoa vastaan. Mutta vetäytyminen ei ole vaihtoehto, vaan sotilaiden odotetaan antavan henkensä Führerin ja Kolmannen valtakunnan puolesta. Rintamakarkuruus merkitsee sotatuomioistuinta, jossa rangaistuksena on kidutus tai teloitus.

Führerin käsky on yksiselitteinen: valloittakaa Moskova! Suunnitelma olisi onnistuessaan Saksan sotilaallisen voiman voitonjuhla, mutta marssi Moskovaan muuttuu kävelyksi halki helvetin. Sven Hassel ja muut 27. panssarirykmentin sotilaat ovat selviytyneet sodan pahimmista taisteluista, mutta jo pelkkä matka kohti Moskovaa on viedä heiltä hengen. Sotilaat ovat huonosti varusteltuja ja nälkäkuoleman partaalla. He tietävät, että pelätty puna-armeija voi iskeä milloin tahansa, mutta kukaan ei ole osannut odottaa venäläisen talven tappavuutta.

27. panssarirykmentti on joutunut useampiin verisiin taisteluihin kuin kukaan Saksan armeijassa. Sven Hassel ja muut rangaistusrykmentin sotilaat eivät ole koskaan taistelleet Führerin puolesta vaan pitääkseen itsensä ja aseveljensä hengissä. Rykmenttiläiset tietävät, että Wehrmachtin päivät ovat luetut ja Saksan häviö on vääjäämätön. Yllättäen heille selviää salaisuus, joka muuttaa kaiken. Vastineeksi vapaudesta kiinniotettu venäläinen komissaari paljastaa piilottaneensa miljoonien arvosta kultaa neuvostoarmeijalta.

Rintamajunat kiidättävät itään uusia kolonnia aseineen, ammuksineen ja sotilaineen. Vastakkaiseen suuntaan virtaa tuhoutunutta sotakalustoa ja lääkintäkuljetuksia, joiden kyydissä haavoittuneet sinnittelevät hädin tuskin elossa. 27. panssarirykmentin Sven, Pikkuveli ja Legioonalainen ovat haavoittuneet vakavasti ja matkaavat jäisessä tavaravaunussa länteen kohti Hampurin sairaalaa. Pommikoneet uhkaavat rykmenttiläisiä myös kotirintamalla.

Wir konnten die Ketten rasseln hören, die immer näher kamen. "Ein T-34. Sie müssen uns entdeckt haben", flüsterte das Brüderchen. "Bleibt liegen, bis er ganz nah ist, dann rennen wir!" Das widerliche Kettengerassel kam näher und näher. Ich konnte die gefährliche Angst an meinem Rücken hochsteigen fühlen, aber ich wusste, dass es der sichere Tod gewesen wäre, eine Sekunde zu früh loszurennen. Wie wir hochgekommen sind, weiß ich nicht. Ich weiß bloß, dass die Beine automatisch gingen. Der Kampfwagen wackelte über das Loch und zerschoss alles, was darin war. Dann brummte er weiter.

Mot östfronten rullar ständigt nya kolonner med vapen, ammunition och manskap. I motsatt riktning transporteras oupphörligen totalförstörda stridsfordon, artilleri och sjuktransporter med soldater som inte är mycket mer än vid liv. Sven och de andra soldaterna i det 27:e straffregementet lever i konstant fruktan för de ryska stridsvagnarna, som kommer närmre för varje dag. Ett felaktigt beslut innebär en säker död. Sven, Lillebror och Legionären befinner sig svårt sårade i en iskall godsvagn på en farlig resa västerut mot sjukhuset i Hamburg.

Soldaterna i det 27:e straffregementet befinner sig på den ryska fronten. Utrustade med pansarfordon ska de utföra den omöjliga uppgiften att upprätthålla den tyska offensiven mot den Röda armén. Egentligen borde Sven, Porta, Lillebror och de andra soldaterna i det 27:e regementet varit döda för länge sedan, men de kämpar varje dag för sin överlevnad, snarare än för att bringa ära till Tyskland. Sven Hassel-serien. ”Döden på larvfötter” är den andra delen i serien om Sven Hassel och de andra soldaterna i det 27:e straffregementet.

Le Légionnaire tourne le canon de sa mitraillette. Les traces de fumée dévorent les ventres des officiers. Ils s'écroulent brusquement sur la neige, qui se teint de rouge. Au fur et à mesure que les soldats, couverts de peaux, s'avancent dans les bois, des cris de bêtes sont entendus. Ils se trouvent sur le front russo-finlandais. Les mitraillettes résonnent jusqu'à vider leurs chargeurs. Le peloton du Vieux, avec le colossal Petit-Frère et Porta qui jouent les rôles principaux, lutte sauvagement derrière les lignes russes.

"Le soldat inconnu de la deuxième guerre mondiale possède maintenant son monument" Morgenavisen, Norvège. Nous entendons les chenilles des tanks qui s'approchent. – Un T-34. Ils nous ont sûrement découverts, murmure Petit-Frère. Ne bougez pas tant qu'il n'arrive pas ici, après on s'enfuira ! L'affreux bruit des chenilles se rapproche de plus en plus. Je connais l'angoisse qui parcourt la colonne vertébrale. Courir une seconde trop tôt, c'est la mort assurée. Je ne sais pas comment nous sommes parvenus à nous lever ; les jambes fonctionnent automatiquement.

La rumeur court que nous allons être transférés à Varsovie. Heide, qui est toujours bien informé, affirme que là-bas c'est un enfer. Il parle d'une retraite des Allemands sur le front est. Des milliers de parachutistes britanniques ont débarqué et des vagues de soldats polonais sortent des forêts. Mais l'armée polonaise est déjà condamnée à mort. Pas seulement par le Reichsführer Himmler à Berlin, mais aussi par le Maréchal Staline. Les nationalistes polonais demandent, en vain, de l'aide à l'Armée rouge.

Het regiment rukt opnieuw op tegen het Rode Leger onder de nietsontziende aanvoering van hun krankzinnige legerleiding. De oorlog is zijn laatste fase ingegaan en de moraal in het Duitse leger is tot een dieptepunt gedaald. Maar voor het strafregiment van de hoofdpersonen is deserteren geen optie. Zij moeten doorvechten tot de laatste snik, aan het gevaarlijkste front van Europa.

Porta lutte pour que le colossal char blindé reste entre la colonne des soldats. Un moment d'inattention et il aurait pu écraser la compagnie au complet. Une énorme boule de feu tombe juste devant le char, entre les sapins. Les soldats panzer plongent hors des blindés pour chercher refuge. Les yeux remplis de terreur et les cœurs battant à grands coups, ils attendent la mort, sous le soleil. Un mur de feu gigantesque s'érige vers le ciel. - Organes de Staline, murmure Heide craintif. Porta accélère le moteur.

Les luttes sanglantes des partisans se font entendre dans les Balkans. Une pluie de grenades à main tombe sur la rue. Des feux de mitraille tombent, depuis les toits, sur le bataillon de chasseurs. Les soldats gémissants se traînent à la recherche d'un refuge. Des cocktails Molotov explosent en provocant des cavités énormes et le liquide incendié tombe sur les humains et le matériel. - Partisans, bafouille le commandant épouvanté et il saute du véhicule. Porta salue et sourit, en faisant l'idiot. - Je vais informer le Commandant qu'on nous attend pour la fête !

Está congelando a -38oC. Stalingrado, inverno de 1942-1943. Um vento frio varre as planícies, jogando cristais de gelo em nossos rostos. Estamos marchando por milhares de corpos congelados. Os generais da SS estão marchando na frente do comboio, silenciosos e distanciados. Notamos que o general da SS está bravo há um tempo, um fanático que quer morrer em batalha, levando consigo tantos quanto possível.

Os soldados do 27o batalhão dos punidos batem em retirada. Bombas aliadas estão espalhadas por cidades alemãs e estão sujeitas a uma terrível remoção. Os tanques se arrastam pela estepe russa durante um inverno brutal, em uma marcha mortal que não parece ter fim. Milhares de refugiados inundam as estradas. Os jatos de guerra russos voam baixo, como açougueiros, transformando a massa de refugiados em gritos aterrorizados atravessando os céus.